Antakaa kaikkien kukkien kukkia
Olen nyt tämän viikon hieman tyhjäkäynnillä, joten on aikaa analysoida erinäisiä kohtaamisia Borucan aikana. Pakko niistä on teillekin avautua. Asustelin Borucassa Lourdesin majatalossa, joka siis vuokraa edullisia huoneita satunnaisille kulkijoille. Noille kulmille päätyvät satunnaiset matkailijat eivät välttämättä ole sitä matkailun valtavirtaa.
Pääsiäisenä vietin laiskaa päivää riippumatossa kirjan kera, kun paikalle pölähti kaksi länsimaalaisen näköistä herraa. Oletin, että he olivat tulleet ostamaan käsitöitä, mutta heillä olikin muita asioita. Herrat esittelevät itsensä: Wolf ja Firemaker. Ok, leukani loksahti mikrosekunniksi auki, mutta korjasin tilanteen ja lähdin etsiskelemään Lourdesia. Koska herrat eivät puhuneet espanjaa, päädyin tarjoamaan ”vastuu on kuulijalla”-tulkkauspalveluani ja niin sotkeuduin herrojen bisneksiin.
He olivat luomassa suhteita tuleviin heimonaapureihinsa sekä etsimässä palmukaton tekijää. Lourdesin ex-mies Ulise, joka Lourdesin suvaitsevaisuuden mukaan välillä hengaili maisemissa, oli palmukattojen asiantuntija. Koska Ulise oli teillä tietymättömillä, laitettiin kylässä haku päälle ja ryhdyttiin odottelemaan. Wolf kertoi heidän edustavan perustamaansa Niños de la Tierra (Maan lapset) -hippiyhteisöä. Hän oli päättänyt perustaa kommuunin ryhmälleen Costa Ricaan ja sopivaa paikkaa oli haeskeltu jo yli vuoden. Lopulta henget olivat näyttäneet hänelle oikean paikan: täydellinen, poikkeuksellisen kirkas sateenkaari oli ilmestynyt vuorimaiseman ylle – miten selvä johdatus! Wolf oli tehnyt kaupat sopivasta maapläntistä Boruca-kylän lähistöltä ja yhteisön rakentaminen oli alkanut. Ensin tehtäisiin seremoniakota ja keittiö, mutta katto puuttui. Odotellessamme sain perusteellisen johdatuksen herrojen historiaan Saksassa ja Itävallassa, Rainbow -hippiliikkeen nykytilanteeseen ja moneen muuhunkin minulle uuteen asiaan. Tässä vaiheessa taloon pölähti myös tsekkiläinen Eazy, joka matkusti yksin ympäri Costa Ricaa ja kaipasi majoituspaikkaa. Illallisseurueeni alkoi olla kasassa ja Ulisekin löytyi lopulta paikallisesta baarista, joten päästiin puhumaan myös kattoasioista. Wolf puhui 90% ajasta, minä ”sujuvasti” tiivistin sanomiset espanjaksi 5% puheajasta, ja loppu oli sitten muiden murahteluja ja kommentteja.
Eazyn ja Wolfin välille löytyi illan mittaan yllättävä yhteys, sillä Eazy oli osallistunut Tsekeissä erityiseen retriittiin, joita Wolf aikoi ryhtyä vetämään Costa Ricassa. Käännän retriitin vapaamuotoisesti näännytysretriitiksi, sillä sen idea on, että jokainen osallistuja vetäytyy omaan majaansa mietiskelemään syömättä ja JUOMATTA mitään 3-4 vrk ajaksi. Shamaani tukee heikkoina hetkinä, siis jos tulee epäusko tai jano. Noin kolmannen vuorokauden paikkeilla pitäisi sitten kirkastua ja tulla visioita tulevaisuutta ajatellen. Tässä vaiheessa tekemäni vieno huomautus: ”harhat johtuvat vain dehydraatiosta” ei saanut positiivista huomiota osakseen. Paitsi että jossain vaiheessa Wolf totesi aurani olevan kylmä, johon olikin mukava todeta, että niin varmaankin, tulenhan Suomesta. Jostain syystä minua ei kutsuttu kylään tutustumaan tulevaan yhteisöön. Ja haluan huomauttaa, että kaikki olimme vesiselviä ja mitään ei pössytelty – paitsi tietysti Ulise, joka oli hätistelty paikalle kesken parhaan baari-illan.
Seuraavana aamuna juttua sitten jatkui aamiaisella, tällä kertaa parantajateemalla. Lourdes ilahtuikin kollegasta, sillä hänhän on perinteisen kasvilääketuntemuksen asiantuntija heimossaan, mutta kävi ilmi, että pöydän ääressä olikin useita eri tekniikoiden asiantuntijoita. Minä tietysti edustin halveksittua länsimaista lääkemyrkkysuuntausta, mutta Wolf oli henkiparantaja. Vuosikymmeniä hän on hionut taitojaan kanavoidakseen henkien voiman parantamaan ihmisiä ja nyt alkoi olla tekniikka kasassa, joten palveluja tarjottaisiin uudessa yhteisössä tarvitseville. Taas lipsahti minulta ikävä kysymys: mitä jos ei parane? Hoidot kuulemma tehoavat vain samanhenkisiin ihmisiin, eli niihin, jotka ovat jo sisäistäneet henkien läsnäolon ja ovat avoimia voimille. Totesin hiljakseen, että tätä miestä ei ehkä kannata pyytää parantamaan ripuliani. Mutta jos joku teistä nyt koki herätyksen, niin kunhan yhteisö pääsee vauhtiin, sinne otetaan mielellään vapaaehtoistyöntekijöitä rakennusavuksi. Seuratkaa sosiaalista mediaa ja Niños de la Tierraa.
Vaikka Lourdesin englannintaidot ovat hatarat, niin tilannetaju on kyllä kohdillaan. Kun olimme halanneet ja hyvästelleet hippiherrat, Lourdes kääntyi kannoillaan ja totesi huvittuneesti hymyillen minulle:” Jesus has left the building!”. Miten se jotenkin sopi niin osuvasti siihen toiseen pääsiäispäivään!?
Pari päivää olikin majoitusrintamalla rauhallista, mutta sitten ilmestyi taloon nuori symppiksen oloinen herra. Luulin ensin, että hän on osa opiskelijaryhmää, joka vietti päivän tutustumassa heimon kulttuuriin, mutta kun opiskelijat häipyivät, tämä nuori herra jäi taloon. Kävi ilmi, että hän oli lähtenyt liikkeelle Chilestä ja reissannut jo etelä-Amerikassa melkoisen tovin, nyt hän oli päättänyt majailla Borucassa viikon ajan. Tyyppi oli hiljainen, hissutteli omissa oloissa päivät huoneessaan ja ravintolakatoksessa, hänessä oli jotain niin tutunoloista! Eräänä iltana, kun hän sitten kaivoi huuliharpun ja alkoi soitella, tajusin! Herrajestas, sehän on Nuuska Muikkunen talvireissuillaan! Parta vain hieman hämäsi minua alkuun! Muikkunen oli sijoitettu samaan hökkeliin kanssani ja välissämme oleva seinä oli käytännöllisesti vain puuvillaverho. Jaoimme siis saman äänimaailman. Sen verran täytyy teille kyllä nyt vinkata, että jos menette telttailemaan Muumilaaksoon, niin älkää herran tähden pystyttäkö telttaanne ihan Muikkusen teltan viereen; on nimittäin sen verran meluisa kaveri öisin: ulinaa, voihkimista, naureskelua ja puhetta läpi yön! Toivottavasti hän teki kaiken tuon unissaan tai sitten lääkitystä on ehkä säädettävä.
Tämä tällä kertaa, minun täytyy nyt lähteä nautiskelemaan parantava porkkana-papaijasmoothie. Voima olkoon kanssanne!



Voehyvveepäevee!! Sukellus hippimualimaan 😆
VastaaPoistaKyllä, heti syvään päähän tosi ammattilaisten sekaan
PoistaKyllä matkailu avartaa ... Hyvää jatkoa reissullesi.
VastaaPoistaKiitos! Toivottavasti maanantaina pääsen matkustamaan La Fortunaan.
PoistaMatkailu avartaa!
PoistaMinä tipuin toimiston tuolilta, kun luin tätä päivitystä!! :D
VastaaPoistaToivottavasti ei sattunut pahasti😂
PoistaIhan mahtavaa kuulla vaihtokokemuksistasi näin elävästi. Selvästi "maailmaa avartava kokemus" kaikin puolin :D
VastaaPoista