Kulttuurishokkia pukkaa Maisemat vaihtuivat kertalaakista San Josen hulinoista Borucan kuumuuteen. Kun asfalttitieltä käännyttiin hiekkatielle ja laitettiin nelivetoasetus päälle, alkoi hieman jännittämään. Kahdeksan kilometriä soratiejytyytystä, ja perillä oltiin kylässä. Majoitun rouva Lourdesin luona, jonka piti olla siis se ainoa englantia puhuva tällä kylällä, mutta nyt vähän vaikuttaa siltä, että minun on otettava pikakurssi espanjan kielessä. Onneksi on Google kääntäjä… Lourdes on suunnitellut minulle kaikenlaista ohjelmaa, kun vain ymmärtäisin mitä kaikkea se on. Joku päivä maalataan jotakin, mutta en saanut selville onko se hänen tekemiään taidemaskeja vai ehkä jotain talon seinää. Jälkimmäistä hieman epäilen, sillä rakennus- ja pihatyyli on täällä semmoinen itäsuomalaisen suurpiirteinen. Talon viisi koiraa ja epämääräinen joukko kanoja vaeltelee vapaasti kaikkialla ja mekkaloi valitettavasti myös yöaikaan. Majoituksen hyvät uutiset: minulla on ikioma huon...