Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2022.
Kuva
  Antakaa kaikkien kukkien kukkia Olen nyt tämän viikon hieman tyhjäkäynnillä, joten on aikaa analysoida erinäisiä kohtaamisia Borucan aikana. Pakko niistä on teillekin avautua. Asustelin Borucassa Lourdesin majatalossa, joka siis vuokraa edullisia huoneita satunnaisille kulkijoille. Noille kulmille päätyvät satunnaiset matkailijat eivät välttämättä ole sitä matkailun valtavirtaa.  Pääsiäisenä vietin laiskaa päivää riippumatossa kirjan kera, kun paikalle pölähti kaksi länsimaalaisen näköistä herraa. Oletin, että he olivat tulleet ostamaan käsitöitä, mutta heillä olikin muita asioita. Herrat esittelevät itsensä: Wolf ja Firemaker. Ok, leukani loksahti mikrosekunniksi auki, mutta korjasin tilanteen ja lähdin etsiskelemään Lourdesia. Koska herrat eivät puhuneet espanjaa, päädyin tarjoamaan ”vastuu on kuulijalla”-tulkkauspalveluani ja niin sotkeuduin herrojen bisneksiin.  He olivat luomassa suhteita tuleviin heimonaapureihinsa sekä etsimässä palmukaton tekijää. Lourdesi...
Kuva
  Jos metsään haluat mennä nyt…   Boruca sijaitsee eteläisessä Costa Ricassa lähellä Talamanca-vuoristoa. Olen nyt ihmetellyt kuukauden näitä vuoristomaisemia, joten on pakko kirjoittaa vähän metsistä. Maisemat ovat varsin upeat, mutta silmiinpistävää on runsas metsäpalojen määrä. Toki jotkin alat ovat tarkoituksella kulotettu ennen viljelykasvien kuten papujen kylvämistä, mutta paljon on paljaana valtavia jyrkkiä rinteitä, joissa ei taatusti kasvateta mitään ja kasvillisuuden häviäminen altistaa maat eroosiolle sadekauden alkaessa. Kun kysyin Lourdesilta syytä asiaan, hän muljautti silmiään ja totesi Estupidos! No, sehän selvittikin taustoja aiheeseen paljon…   Näillä alueilla riidellään paljon maasta, omistuksesta ja siitä mitä maalla saa tehdä. Alueella elää useita alkuperäiskansoja, joista osalle, kuten Boruca-heimolle, on luovutettu maa-alueita, toisille heimoille ei. Siinähän on jo ihan loistavat riidan siemenet.   Lisää ongelmia tuo se, että luovutettu...
Kuva
  Karibianmeri korkattu Jatketaanpa tarinaa Panamasta, kun sinne työllä ja tuskalla kerran pääsin. Paso Canoaksesta, Panaman rajalta, pääsee bussilla parissa tunnissa kahdella dollarilla Davidin kaupunkiin, josta taas lähtevät bussit Bocas Del Toroon Karibian rannikolle. Bussimatka kestää noin viisi tuntia, hintaa peräti 8 euroa, ja matkan aikana ylitetään Talamanca-vuoristo, joka on siis koko Väli-Amerikan selkäranka. Bussit ovat 24- paikkaisia pikkubusseja, joiden istumapaikat on suunniteltu hobiteille. Bussia hallinnoi ovipoika, joka määrää jokaiselle istumapaikan, avaa ja sulkee oven, rahastaa ja flirttailee nuorten kauniiden naisten kanssa. En ilmeisesti menomatkalla ollut ovipojan skaalauksessa kovin korkealla, sillä päädyin peräpenkille kahden latinokarjun väliin. No, eikös peräpenkki ollut se halutuin paikka koululaisreissuillakin? Latinokarjuilla on aikojen saatossa ilmeisesti muokkautunut lonkkaluun kuoppa sellaiseksi, että he kykenevät istumaan vain jalat harallaan; ...