Onnenmaassa
Umpparileikkaus ryöväsi minulta viikon täällä Onnenmaassa eli La Fortunassa oleskelusta, mutta täällä nyt kuitenkin olen viisi päivää hikoillut kosteassa kuumuudessa ja pari viikkoa olisi siis vielä jäljellä. Sadekausi on alkanut, joten joka päivä sataa jossain välissä. Ja kun sataa, niin vettä myös tulee kuin saavista kaataen tai Esterin perästä tai miten nyt kukakin asian haluaa ilmaista. Kastuminen ei kuitenkaan ole katastrofi, ennemminkin sellainen vilvoittava helpotus. Valitettavasti vaatteiden ja kenkien kuivaksi saaminen näiden kuurojen jälkeen tahtoo olla ongelma.
Kolmas projektini Costa Ricassa on Don Juanin ekologisella opetustilalla. Perustaja Doñ Juan on niitä sympaattisia tyyppejä, joilla on ikuisesti pilke silmäkulmassa; hän on entiseltä ammatiltaan opettaja, joka päätti perustaa luomuviljellyn opetustilan. Täällä käy paljon erilaisia turistiryhmiä ja koululaisia. Tila tuottaa elintarvikkeita vain oman ravintolansa käyttöön ja tuloja tuo siis ravintola, opastus- ja opetustoiminta. Puutarhan siisteyteen käytetään paljon työaikaa. Ravintola käyttää tilan tuotteita sesongin mukaan, mutta koska täällä on ikuinen kesä, on joku hedelmä sesongissa aina ja tuoreita yrttejä, salaatteja, erilaisia kaaleja ja tomaatteja on jatkuvasti tarjolla. Olen kateellinen, myönnettäköön.
Kierrosten oppaat ovat täällä oma ammattikuntansa, tarvittaessa he opastavat sujuvasti kahdella kielellä vaihtaen espanjasta englantiin tai vaikkapa saksaan täysin sujuvasti. He osaavat vastata lähes kaikkiin kysymyksiin kasveista, eläimistä, luonnosta ja jos eivät osaa, ovat he mestareita hämäämään kysyjän huomion toisaalle. Jos ryhmässä on lapsia, huomioidaan heidät taatusti kierroksen ajan. Tämän paikan kohokohta on joka kierroksen lopuksi piettävä sokeriruoko -demo, jossa ensin puristetaan sokeriruokomehua, sitten skoolataan mehulla, otetaan paikallinen moonshine eli pontikkapullo esiin ja skoolataan sillä vähän äänekkäämmin ja sitten vielä pureskellaan sokeriruokoa ja syödään sokeriruokoherkkua. Asiakkaiden tyytyväisyys ja ainakin sokerihumala on taattu! Ilmainen tömpsy toimii aina ja saa aikaan riemastuneen ryhmähengen nousun.
Tämän ensimmäisen viikon teen töitä farmin ravintolassa. Ennen koronaa ravintola ruokki lounaalla keskimäärin 140 asiakasta päivässä, mutta nyt mennään noin 40 asiakkaalla, tosin nyt on low season sadekauden alettua. Ravintolaa pyörittää kolme rouvaa: Erica, Seidi ja Reina. Aloitin alkuviikosta salaatin pesemisellä, valmistamisella ja tiskaamisella. Tiistaina annettiin jo haastetta ja pääsin silittämäänkin. Keskiviikkona Reina otti minut hoiviinsa ja alkoi opettaa ruuanlaittoa – kanakeittoa ja platanopicadilloa. Ymmärrän hänen puhetulvastaan noin 5 %:a, mutta onneksi hän näyttää kädestä pitäen mitä haluaa minun tekevän.
Keittiömme tuskin läpäisisi Suomen elintarvikeviranomaisten vaatimuksia. Tänään melkein hyperventiloin, kun seurasin puisten puuleikkuulautojen huoletonta käyttöä – kanaa, sipulia, yrttejä ja välissä vain pikku huuhtaisu… Missä ovat Savonian keittiön värikoodatut leikkuulaudat??? Keittiö on käytännöllisesti katsoen katoksessa, jonka sydän on valtava puuhella, joka hohkaa kuumuutta koko päivän ja jolla kaikki kokattava ruoka tehdään. Keittiön tekniset laitteet ovat pyykinpesukone, silitysrauta ja tekosekoitin. Vesipisteellä on kaksi hanaa: vasemmanpuoleisesta tulee juomavettä, oikeanpuoleisesta jokivettä – nyt kannattaa viimeistään muistaa kumpi on oikea ja kumpi vasen. Kaikki astiat tiskataan käsin jokivedellä, joka ei siis ole lämmintä. Ruokalista muokkautuu sen mukaan mitä puutarhassa on tarjolla: salaatteja, sipuleita, juureksia, kaalia, erilaisia hedelmiä, niiden kylkeen sitten possua, kanaa ja kalaa. Paikan erikoisuus on papaijan juuresta tehty muhennos. Välillä kipaistaan hakemassa lisää yrttejä ja kukkia koristeeksi. Mutta yhtään ateriaa ei kuitenkaan olla vielä päästy ilman riisiä ja papuja, niin ja kahvia; siinä on tämän maan ruokakulttuurin ydin. Vastaiskuna tarjoilin keittiössä Suomen tuliaisina lakkamarmeladia, kuivattuja marjoja ja salmiakkia. Viimeksimainittu ei oikein huvennut, joten tänään keittiön rouvat tarjoilivat salmiakkimaistiaisia kaikille pahaa-aavistamattomille tavarantoimittajille ja turistikyytien kuskeille, jotka norkoilivat ravintolassa. Salmiakki suuhun ja kun silmät pyöristyivät, alkoi rouvilla hirmuinen käkätys ja hihitys. Tuliaisistani osattiin todellakin ottaa ilo irti.




Näitä on kyllä ihan parasta lukea, kiitos, Kirsi, kun jaat kokemuksesi.
VastaaPoistaOlipa taas kuva tarina ja mielettömiä kokemuksia, kiitos Kirsi 😀
VastaaPoista