Mieli otti varaslähdön

 

Kun aloitin opinnot Savonialla, oli selvää että teen jonkin osan opinnoistani maailmalla – auki oli vain ajankohta ja kohde. Kiitos ihanan espanjanopettajani Anun vinkin, asettui tavoitteeksi päästä Erasmus-harjoitteluun Costa Ricaan – koska siellä puhutaan aika puhdasta espanjaa….

Lähtö varmistui viime lokakuussa, kun minut valittiin vaihtoon. Kaikki konkretisoitui oikeastaan vasta 27.1, kun señora Mildred Costa Ricasta lähetti minulle aikataulun ja harjoittelukohteeni: ruudukkoa lukiessa mieleen jysähti, että 22.2 olen väli-Amerikan helteissä ja hiihtokausihan jää täällä kotimaassa kerrassaan ihan kesken! 

 


Mieli villiintyi ja lähti jo saman tien reissulle, mutta ruumis pysyy vielä tiukasti tässä hetkessä Suomen talvessa ja nauttii hiihtoladun tasatyönnöistä ja tienvieren potkuroinneista. Tämmöinen kahtiajakautuminen tuottaa tietysti käytännön ongelmia, etenkin kun mieltä tarvittaisiin vielä viimeisten koulutehtävien tekemiseen, jotta saisin kevään kurssit etukenossa tehtyä. Kuuntelen ihmisiä, mutta en kuule, sillä samaan aikaan aivoilla on jokin oma espanjan kertaustunti meneillään. Perdón, eikun anteeksi siis kaikille kanssani alkuvuodesta kommunikoineille hajamielisyyteni ja outo kaukaisuuteen lasittuneena tuijottaminen – en ole ollut huumeissa vaan jossain kaukana!

Mielen matkustelu on hyvin holtitonta ja poukkoilevaa, kun ruumis ei ole mukana maadoittamassa menoa. Olenkin tässä parin viikon aikana käynyt monenlaiset matkaskenaariot läpi. Aamuyön tunteina tuntuu olevan ihan paras aika pohtia väli-Amerikan turvallisuustilannetta. Mikä reppu tai kassi olisi paras ottaa mukaan, jotta a) ei haittaisi jos koko kassi ryöstetään b) kassia saisi kannettua turvallisesti vartalon etupuolella ennen kuin se kokonaan ryöstetään. Raiskausten suhteen lainaan kampaajani sanoja: ikä suojelee minua jo niiltä, mutta kannattaisiko varautua kohtaamaan nuoria miehiä, jotka haikailevat vanhempaa naishenkilöä elättäjäksi ja menolipuksi vaurauteen…  

Oikeasti Costa Rica on ihan turvallinen ja sivistynyt maa. Matkailu on sille elintärkeä elinkeino, joten turvallisuuteen on panostettu valtavasti. Muut väli-Amerikan maat ovatkin sitten turvallisuudeltaan ihan toinen juttu. Varoiteltu kuitenkin on, ettei etenkään San Josessa, jossa vietän ensimmäisen kuukauden,  kannata eksyä väärille kujille etenkään pimeässä. Sama sääntö taitaa päteä kaikissa suurkaupungeissa.

Toisaalta mieli on osannut iloita tulevasta lämmöstä,  suunnitella käyntikohteita, hedelmillä herkuttelua ja ihmisiin tutustumista. 95% ajasta mieli onneksi uskoo, että kaikki menee hyvin ja tulossa on tapahtumarikas ja opettavainen kevät.

Kerron tässä blogissa Savonia AMK:n restonomiopintoihini liittyvästä  harjoitteluvaihdosta ja kokemuksistani Costa Ricassa. Olen kolmessa eri harjoittelupaikassa eri puolilla maata jokaisessa kuukauden pätkän. Tämän jälkeen käväisen Panama Cityssä ja lopuksi perhe tulee reissaamaan vielä pariksi viikoksi kanssani ennen paluuta Suomeen.  Bienvenido – tervetuloa mukaani matkalle!

Kommentit

  1. Antoisaa ja aurinkoista matkaa, Kirsi!

    VastaaPoista
  2. !Vaya con Dios!, Kirsi!

    VastaaPoista
  3. Täällä seurataan. Elämyksellistä reissua.

    VastaaPoista
  4. Ihanaa matkaa, Kirsi <3 Huikeaa, että nyt se alkaa <3

    VastaaPoista
  5. Hei jos reissaatte Panamassa käykää ihmeessä Karibian puoleisella Bastimentoksen saarella :-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit