Porkkanat ruukussa ja palabrat hukassa

 

Maanantai-illan lumimyrsky Helsingissä antoi reissuun mukavan kontrastin, kun kahlasin aamuvarhain hangessa, lenkkarit jalassa, taksiin ja kohti lentoasemaa.  Ja niin vain   maisema vaihtui hetkessä valkeasta vihreäksi. Pitkä lentomatka (11,5 h Pariisista San Joseen) oli jälleen kerran alaselälle ja perslihaksille varsin tuskainen ja siihenhän antoi oman lisämausteensa maskipakko koko lennon ajan. San Josen lentokentältä päädyin pihalle odottelemaan Mildrediä ja varsin sinnikkäiden taksikuskien saaliiksi - mitenkä tunnistivatkaan minut turistiksi?! No tulihan se ihana MIldred ja pelasti minut kyytiinsä.  Kello oli Suomen aikaa neljä yöllä ja keho huusi unta.  Majoitun San Josen läntisellä esikaupunkialueella señora Nancyn hoivissa. Minun lisäkseni kotimajoituksessa on opiskelijatyttö Jenkeistä sekä tietenkin Nancyn oma perhe – mies ja kaksi tytärtä. Nuoriso puhuu enemmän ja vähemmän englantia, mutta Nancyn kanssa kommunikoidessa olisi paras hablata espanjolia ja siinähän kyllä blondin aivosolut ovat tiukilla. Pitkän tauon jälkeen jo englannin puhuminen vaatii hieman ponnistelua, joten kun siihen soppaan lisätään hatara espanjan kielen osaaminen, niin jonkinlainen kaaos on aivoissa meneillään. Nancy on onneksi aika rutinoitunut selkokielisen espanjan puhuja ja ainahan on Google-kääntäjä....

San Jose ei ensituntumalla mitenkään visuaalisella ilmeellään hurmaa. Kaupunki sijaitsee Costa Ricassa keskeisesti ja on vielä ilmastollisesti hieman viileämämällä ylängöllä, mikä tekee siitä asumiseen miellyttävän; niinpä lähes 2 miljoonaa asukasta on kertynyt tälle seutukunnalle. 50-luvulla täälläkin innostuttiin purkamaan useimmat vanhat kauniit rakennukset pois ja lopputulemana vauhdikkaasti laajentunut kaupunki on melkoinen sekamelska erilaista arkkitehtuuria ja talojen kuntoa.  Kotikatuni on varsin rauhallinen, mutta kaikki talot on tarkoin kalteroitu, kuten Nancyn talostakin näkee. Lisäksi alueella on ympärivuorokautinen vartija päivystämässä ja illan pimeydessä voi välillä kuulla hänen viheltävän pilliinsä.

 


Heti ensimmäisenä aamuna läksimme Mildredin kanssa paikalliseen konferenssikeskukseen FUCOGA-hankkeen toimijoiden seminaariin. Itsekin pääsin sen verran stagelle, että piti esitellä itsensä ja kertoa miksi ihmeessä on päätynyt toiselle puolelle maapalloa. Seminaariluennot menivät melko korkealta ja kovaa ohi, mutta olin varsin iloinen, että ymmärsin luettuna diat melko hyvin, tosin lukunopeutta pitäisi moninkertaistaa, että ehtisi tavata koko dian tekstit ennen kuin ne vaihtuvat....


 

Tärkeä osa seminaaria oli lounas, johon oli selkeästi panostettu. Lounas perustui koko Costa Rican ravitsemukselliseen suunnitelmaan: ilmastoystävällistä, kestävästi tuotettua ruokaa paikallisista raaka-aineista pohjautuen omaan ruokakulttuuriin, mutta toteutettuna modernilla twistillä. Laitankin menusta kuvan, niin voitte ihan itse lukaista mitä söin, jos ei kuvista aukea - mutta hyvää oli!


 

Kommentit

  1. Tsemppiä! Eksoottiselta näyttää.

    VastaaPoista
  2. Hola Kirsi!
    Odotin jo innolla kuulumisiasi! Uskon, että perslihakset olivat hellänä moisen istunnon jälkeen. Hyvä, että muuten hyvin pääsit perille. Olipa kiva lukea, miten olet päässyt alkuun. Eilen tein tehokkaan virtuaalisen matkan Costa Ricaan ja San Joseen ja selvisikin paljon asioita. Ja tässä vielä palabrat savoksi: kertalinttuulla - uppeeta! Buen viaje! Mirkku

    VastaaPoista
  3. Lupaava alku: sekä matkallesi että myös blogille <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit