Nuevos amigos

Mikä tulee jämään mieleeni Costa Ricasta? Olisi tietysti helppo vastata kuumuus, upea luonto, eläimet ja linnut, mutta vastaan kuittenkin kliseisesti ihmiset. Olen nimittäin kerta toisensa jälkeen saanut hämmästellä ihmisten välittömyyttä ja avuliaisuutta täällä. 

Aikataulujani ja harjoittelupaikkoja on laittanut kasaan Mildred – pieni ja pippurinen nainen yliopistolta. Hän on kaikissa työkiireissään muistanut kysyä minulta säännöllisin väliajoin – Kirsi how are you – ja jos kaikki ei ole ollut kuten on sovittu, niin kohta on, jos Midredistä on kiinni. Hän on niin aidosti halunnut minun viihtyvän Costa Ricassa.  Mildred piti myös huolta siitä, että Karibian puolen ruokakulttuuri tulee minulle tutuksi ja kokkasi yhtenä iltana maittavan illallisen meille.  Mahtava nainen hyvällä huumorintajulla varustettuna!

Nancystä olen teille jo moneen otteeseen kirjoittanutkin, ensimmäinen kuukausi sujui kodikkaasti Nancyn perheen kanssa, mutta hän oli tukeni ja turvani myöhemminkin umppariepisodin aikana ja on opettanut minulle maan ruokakulttuurista ja ehkä myös espanjan kielestä enemmän kuin harjoittelupaikkani. Nancyn ydinsanoma minulle on säännöllisesti ollut: Tranquilo! Koetan muistaa sen myös Suomessa. Hyvästit Nancylle on pitänyt jättää vuolaasti kyynelehtien ja tiukasti halaten; onneksi hän lähettelee säännöllisesti minulle espanjankielisiä viestejä kyselläkseen kuulumisiani. Nancy on innokas lottoaja ja olemmekin sopineet, että jos voitto osuu hänen kohdalleen, niin ensimmäiseksi ostetaan lippu Suomeen kyläilemään.


Santiago oli nuori borucalaiskundi, jonka ilmeisesti Lourdes hälytti reissunsa aikana minua viihdyttämään, sillä Santiago oli siinä kylässä niitä harvoja, jotka puhuivat englantia. Hän löysi minut päiväunilta riippukeinun pohjalta ja välimme olivatkin heti alusta lähtien hyvin suorasanaiset ja mutkattomat. Niinpä hän opasti minua paikallisessa museossa, kävimme uimassa vesiputouksilla ja hän kertoi heimonsa historiasta ja tärkeistä tarinoista.  

Minor taas on Mildredin kollega, ja ennen lähtöäni Borucaan Mildred pyysi Minoria briiffaamaan minua hieman Borucasta. Niinpä Minor kutsui minut perheensä luokse illalliselle. Sain tutustua hänen lahjakkaaseen ja sydämelliseen vaimoonsa, tyttäreen ja nauttia paikallista ruokaa. Oli uskomatonta, kuinka illallinen oli täynnä puhetta ja naurua, vaikka tapasimme toisemme ensimmäistä kertaa. Minor kantoi huolta viihtymisestäni Borucassa ja toi minut sairaalaepisodin jälkeen tänne La Fortunaan. Hän myös esitteli minut täällä kollegalleen Manuelille, joka taas toimi minulle yhtenä vapaapäivänäni turistioppaana La Fortunassa. Keskustelimme katkeamatta sen päivän matkailusta, ruokakulttuurista, opettamisen haasteista ja tietenkin La Fortunasta.

La Fortunaan kotiutumisessa merkittävässä osassa on ollut Yorleny, viimeisin vuokraemäntäni. Hän pitää pientä seitsemän huoneen hostellia, jossa asustelen. Syön aamiaista ja illallista Yorlenyn luona ja hän on niitä harvoja tällä kylällä, joka malttaa puhua espanjaa niin hitaasti, että ymmärrän hänen puhettaan. Meillä on siis ihan oikeita keskusteluja ruokaillessamme! Yorleny on myös toimen naisia: kun haikailin kampaajalla käyntiä, niin ennen kuin tajusinkaan, hän varasi samalle päivälle kampaajaystävättäreltään minulle ajan ja tuli sitten mukaani kampaajaressulle. Myös vapaapäivien opastetut retket on varattu hieman edullisemmin Yorlenyn kontaktien kautta. Ja tietenkin pidimme yhdessä mikroloman ja kävimme loikoilemassa kuumissa lähteissä ja sitten vähän herkuttelemassa ravintolassa. 

Doñ Juanin farmin väki oli kaikin puolin hauskaa porukkaa. Erityiskiitokset kuuluvat sympaattiselle Jonille, nuorelle oppaalle, jonka kanssa suhasimme monet opastuskierrokset kunnialla läpi ja kävimme vapaapäivänä retkeilemässä luonnonpuistossa. Hän myös väsymättä tulkkasi keittiön rouvien monimutkaisempia lauseita, jotta pysyin kärryillä kaikesta keittiön puolella.

 


Ja kaikkien näiden lisäksi tietenkin Walter, Lourdes, Xenia, Yoni, Magdalena, Diana, jotka ovat käyttäneet aikaansa järjestääkseen minulle ohjelmaa, auttaakseen minua, tehdäkseen kaikkensa, jotta viihtyisin täällä. Voin vain toivoa, että edes joku heistä tulee joskus Suomeen vastavierailulle, jotta voin antaa vastalahjaksi vieraanvaraisuuttani heille. ja aina kannattaa muistaa, että hyvän voi laittaa kiertämään ihan uusille tuttavuuksillekin.

Opintoihin liittyvät projektit täällä ovat nyt ohitse, tänään pidimme viimeisen kaakaokierroksen, skoolasimme pontikalla ja huomenna on lento Panama Cityyn ja alkaa kolmen viikon lomailu. Pää on ollut harjoitteluissa välillä kovilla, kun yllättävän iso osa kommunikoinnista on pitänyt hoitaa espanjan kielellä. Tuntuu suorastaan luksukselta jos voi puhua englantia. Suomen kieltä en ole päässyt täällä käyttämään kolmeen kuukauteen ollenkaan, en ole törmännyt yhteenkään suomalaiseen! Pari päivää sitten kuitenkin farmille tuli opasryhmä mukanaan puhelias paikallisopas. Hän oli sitä tyyppiä, joka haluaa heti tietää toisen kotimaan, ja olikin hyvin ilahtunut kuultuaan että olen Suomesta. Herralla oli nääs aikoinaan ollut suomalainen tyttöystävä ja hän kuulemma vieläkin osaa hiukkasen suomea. No minähän ilahduin, että ihanaa, kuulen äidinkieltäni! Ja niin hän oikein juhlallisesti sanoi minulle kauniilla ääntämyksellä ja selkeällä äänellä: kaunis perse! Eli kyllä aina kannattaa käyttää toisen äidinkieltä, jos vähänkin jotain osaa; sillä rikotaan se kuuluisa jää ja osoitetaan, että toisen kulttuuri ihan aidosti kiinnostaa! 


 

Kommentit

  1. Mahtava reissu sinulla🥰

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, että pääsit suomea kuulemaan, päivän naurut.

    VastaaPoista
  3. On se kuitenkin myös vieraasta itsestään kiinni, kuinka tulee juttuun uuden maailman kanssa. Polvijärveläislähtöinen persoona on taatusti ollut siellä parasta A-luokkaa immeisten kohtaamisessa 👍
    Ihanata lomailua, ansaittua!! ☀️

    VastaaPoista
  4. Kylläpä aika on mennyt siivillä ja nyt monta kokemusta rikkaampi, ihanaa loppulomaa ja tervetuloa takaisin koti Suomeen❤️☀️ 🇫🇮

    VastaaPoista
  5. Sinulla on ollut huikean hieno maailmankansalaisen asenne, mitä vaaditaan tuollaisella reissulla niin erilaisessa ympäristössä. Hienoa, että olit Savonian edustajamme UNEDissa ja Costa Ricassa. Solja

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit