River deep, mountain high
Siinäpä ne tärkeimmät nähtävyydet täältä maailmankolkasta olivatkin. No okei, pientä tarkennusta…La Fortunan maamerkki on Arenal Volcano – klassinen jäätelötötterö ylösalaisin-mallinen tulivuoren mötikkä, joka päästeli viimeisimmät laavapurkauksensa 1968 tappaen 78 ihmistä. Sen jälkeenkin vuori on tuprutellut myrkkykaasuja ja kipinöitä, mutta nyt on ollut useamman vuoden hiljaista. Komean vuoren alueella oleva luonnonpuisto on tietenkin alueen ykköspatikointikohde ja itsekin kävin siellä laavakentillä hikoilemassa. Jotta maisemakänni olisi täydellinen, niin tulivuoren kupeessa levittäytyy Arenal-järvi, joka itseasiassa on patoallas sähkövoimalalle. Kuivalla kaudella järven alle jääneen kylän kirkontorni pilkottaa veden pinnan yläpuolella – onkohan se miten merkitty merikarttoihin varottavaksi?
Minulla on ollut täältä farmilta kaksi täyttä vapaapäivää, jotka olen käyttänyt jokimatkailuun. Ja miten erilaisiin jokiin! Viikko sitten otin äitienpäivän kunniaksi mameroille suunnatun rauhallisen veneretken Caño Negro:n kosteikkoalueelle tavoitteena nähdä eläimiä. Tämä luonnonsuojelualue sijaitsee pohjoisessa, vain 20 km päässä Nigaraguan rajasta. Kuivalla kaudella alue toimii kosteikkolintujen suojapaikkana, ja lintuja joen pusikoissa riittikin. Kun silmä tottui, tajusin joen pullistelevan myös melkoisen kookkaista krokotiileista ja kilpikonnista. Hitaasti lipuvasta katseluveneestä näki myös hyvin kapusiini-, hämähäkki- ja mölyapinoita. Joen vesi oli likaisen ruskeaa ja koko ajan pinnan alla näytti olevan liikehdintää kaiken maailman elävistä otuksista. Ei tehnyt mieli mennä uimaan, mutta veneestä käsin oli kyllä mielenkiintoista bongata eläimiä.
Sitten piti puuhastella viikko farmilla välillä keittiössä kokkaillen ja välillä opastuskierroksilla avustaen. Olen tehnyt täällä matkailullisesti merkittäviä kehitysehdotuksia, kuten neuvonut kuinka tehdään lehtikaalishipsejä, paasannut hedelmätarjoilun merkityksestä ja opastanut oppaita, että kävellessä ei pitäisi puhua, kun kukaan ei silloin kuule sinua. Paikan pomo ilmoitti, että pääsen lähtemään täältä sitten kun olen itse vetäissyt espanjaksi 1,5 tunnin farmikierroksen, joten mikäli tämä uhkaus pitää paikkansa, jumitan Costa Ricassa vielä tovin jos toisenkin.
Lauantaina koitti taas vapaapäivä, jonka käytin retkeen Rio Celestelle. Kylläpä joen värit muuttuivat edellisen viikon ruskeudesta kerrassaan toisenlaisiksi! Uskomaton turkoosi joki laguuneineen ja vesiputouksineen oli kuin satukirjasta. Kun joet Buena Vista ja Quebrada Agria kohtaavat, syntyy hämmentävä värireaktio jokien erilaisten vesien sekoittuessa. Merkillinen fluoresoiva turkoosi väri jatkuu näiden jokien yhtymiskohdasta noin 14 km eteenpäin. Buena Vista- joessa olevat alumiinisilikaattipartikkelit kasvavat kokoa kohdatessaan toisen joen happamamman veden. Tällöin suuremmat hiukkaset aiheuttavat veden syvyydessä ja auringonvalossa optisen illuusion, joka näkyy katsojan silmään voimakkaana turkoosina, suorastaan hohtavana värinä. Jos joesta otetaan vettä näytepulloon ja viedään laboratorioon, ei väriä ole nähtävissä. Kaikki tämä kauneus on siis vain katsojan silmässä.







Kauniita kuvia, mieletön seikkailu sinulla. Varo niitä krokotiilejä!
VastaaPoistaHuikeaa! Milloin Kirsi tulet takaisin?
VastaaPoistaPalaan Suomeen kesäkuun 8.päivä!
Poista